check_image

Turvallisuuden tunne on tärkeä oikeus susi-kysymyksessä

 
Sudesta ollaan pitkään käyty keskustelua eri näkökulmista, eri tilaisuuksissa ja työryhmissä. Nyt on aika käydä keskustelua myös siitä, kuinka pelko ja turvattomuuden tunne vaikuttaa meihin ihmisiin susi-kysymyksessä.

Pelon tunne on täysin normaali reaktio kun olemme vaarassa. Pelon tunne on omasta tahdostamme riippumatta nopea reaktio, joka tapahtuu täällä ja nyt. Tunne voi syntyä joko ulkoisesta tilanteesta tai sisäisestä tilasta kun ajattelemme sutta. Tämä tarkoittaa periaatteessa sitä, että turvattomuuden tunne on yhtä suuri riippumatta siitä, tapaammeko suden oikeasti tai ajattelemmeko sitä. On positiivista ja tarpeellista että reagoimme näin.  Mitä nopeammin me reagoimme, sitä paremmat mahdollisuudet meillä on pärjätä oikeassa vaaratilanteessa.

Ongelma tässä tilanteessa on se, että meillä ihmisillä on vaikea erottaa vääriä ja oikeita hälytyksiä toisistaan. Susipelko on kasvanut niin isoksi, että ihmiset reagoivat vaikka eivät koskaan tavaisikaan sutta. Joka kerta kun reagoimme väärään hälytykseen opetamme autonomista keskushermostoa reagoimaan yhä nopeammin. Meille kehittyy herkkä hälytysjärjestelmä ja saamme kontrolloida itseämme enemmän, jotta emme kokisi epämiellyttäviä tunteita ja ahdistusta. Tämä on nyt jo tapahtunut.

Keskustellessani Oravaisen keskuskoulun rehtorin, Göran Backmanin, kanssa kävi ilmi kuinka lapsia ahdistaa ja miten ahdistus aiheuttaa heille keskittymishäiriöitä koulussa. Tämän vuoksi lapsille on järjestetty kuljetusta kouluun. Samalla, ihmiset eivät enää uskalla hiihtää talvella tai poimia marjoja kesällä. Ja se, että koko yhteiskunta on muuttumassa pelon takia, on iso ongelma. Tällaistako yhteiskunta me haluamme? Ei, nyt on muutoksen aika!

Poliisilaissa eläimen kiinniottamisesta ja lopettamisesta lukee seuraavasti; Poliisimiehellä on oikeus ottaa kiinni ja viimesijaisena keinona lopettaa eläin, joka aiheuttaa vaaraa ihmisen hengelle tai terveydelle tai huomattavaa vahinkoa omaisuudelle taikka vakavasti vaarantaa liikennettä. Eläin saadaan lopettaa myös, jos sen hengissä pitäminen olisi ilmeistä julmuutta sitä kohtaan.

Laki on olemassa suojatakseen meitä ihmisiä mutta on tässä muodossa kirjoitettuna riittämätön. Se, että poliisi ainoastaan viimesijaisena keinona saa lopettaa eläimen, ei riitä. Yksittäiselle poliisille jää iso vastuu päättää milloin sutta on oikeutettu lopettamaan. Tätä on muutettava. Turvallisuuden tunne on oikeus ja nyt tarvitsemme nopeaa toimintaa viranomaisilta sekä lakimuutoksissa että resursseissa.